Lukijat

sunnuntai 17. helmikuuta 2019

Kuolisinko pois?

Jaoin tänään facebook-sivulleni (Susanna Riekkinen Eduskuntaan) yle.fin uutisen eräästä vanhuksesta, jota on pompoteltu paikasta toiseen kun kotona ei enää pärjää. Häntä on muutaman kuukauden aikana hoitanut 35 eri lääkäriä, häntä on kuskattu hoitopaikasta toiseen, kun kukaan ei tiedä, minne hän kuuluu. Näitä vanhuksia on paljon, eri puolilla Suomea.

Se teki minut todella surulliseksi. Eikö Suomen valtio osaa hoitaa tätä asiaa kuntoon? Kyllä mummujen ja pappojen kuuluu saada elää elämänsä ehtoo turvassa ja luottaen siihen, että heistä huolehditaan loppuun asti. Heille täytyy taata hyvä siirtyminen ikiuneen. Jotta he saisivat sisäisen rauhan.

Itse olen ollut niin monta kertaa henkitoreissani sairaalassa, että on tehnyt mieli antaa periksi ja lopettaa hengittäminen. Näin ajattelee varmasti myös vanha ihminen, joka on tottunut vähättelemään itseään ja omaa ihmisarvoaan. He eivät jaksa omia etujaan vaatia, niin kuin en minäkään kun olen oikein heikossa kunnossa ollut. Onneksi minulla on aina ollut tomera äiti, joka on vaatinut lääkäreiltä vastauksia ja toimia. Jokaisella vanhuksella pitää olla välittävä lähimmäinen, joka katsoo, että asiat hoituu inhimillisesti.

Paljon on puhuttu siitä, miten nuoret ei kunnioita enää vanhempia. Miten he voisivat, kun vanhemmat eivät välitä edes hoitaa vanhusten asioita kunnialliseen muotoon?

Kaikilla ei ole sitä lähimmäistä, joka jaksaa taistella toisen elämän takia. Siksi meidän on muutettava yhteiskuntaa niin, että jokaisesta välitetään. Aidosti <3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti