Lukijat

tiistai 27. huhtikuuta 2021

Flyerin eka sivusta kommentointia....

 Kuka olen (Susanna Riekkinen 53v.) ja mitä haluan. Tykkään näköjään pioneeritoiminnasta:

- olin ensimmäisessä ryhmässä ammattikorkeakoulussa, kun se vuonna 1992 rantautui Suomeen

- olin Liike Nytin ensimmäisissä eduskuntavaaleissa ehdokkaana 2019

- olen Liike Nytin ensimmäisissä kuntavaaleissa ehdokkaana

Opiskelin liiketalouden ja hallinnon tradenomiksi ja kun 1997 pääsin kuntapäättäjäksi, sain koulutukseni vuoksi mm. tarkastuslautakunnasta paikan. Senkin toiminta alkoi silloin. Kelpasin jopa koulutuskuntayhtymän valtuustoon sekä Saskyn tarkastuslautakunnan puheenjohtajaksi. Pääsin siis seuraamaan 8 vuotta erittäin tiiviisti kaupungin ja kuntayhtymän toimintaa. Sieltä jäi evääksi varsinkin se, että päätöksien seurauksia  tulee aina miettiä nimenomaa vaikuttavuuden kautta.

Yhteiskunnalliset asiat ovat kiinnostaneet minua jo lapsesta lähtien. Sairastuin 3-vuotiaana vaikeaan lastenreumaan ja sitä matkaa on jatkunut jo viisikymmentävuotta. Ehkä rankat kokemukset ja raskas sairaalaelämä, sen tuomat byrokraattiset kiemurat ja suunnaton turhautuminen yhteiskuntaan, sai minut alkujaan mukaan tähän touhuun. Voimakkaina luonteenpiirteinä on vahva velvollisuudentunto ja erittäin voimakas oikeudenmukaisuus. 

Asuin Akaan Kylmäkoskella vuodet 2006-2019 ja siellä tuli vastaan liitetyn kunnan kohtalo. Sopeutuminen siihen miten palvelut loppuvat tai kaikkoavat kauemmaksi. Esimerkiksi meiltä oli kauppaan 10 km, terveyskeskus 25 km (Toijala), päivystys Valkeakoski 35 km. Meinasin ottaa omaksi terveyskeskukseksi Urjalan, joka oli 8 kilometrin päässä mutta sain onneksi ajoissa kuulla, että siellä vaihtuu lääkäri tiuhaan. Valitsin siis oman kunnan omalääkäri-systeemin. Kylmäkoskelta koulu lopetettiin mutta vanhempainyhdistys rakensi oman koulun. Nykyään se on kuulemma jo ahdas :)  Palveluiden loitommaksi karkaamisesta huolimatta olin siellä elämäni onnellisin. 

Meillä kaikilla on omaan elämään liittyviä valintoja. Asenteet vaikuttaa siihen, olemmeko tyytyväisiä vai tyytymättömiä.

Olen kovin hämmästynyt ja surullinen siitä negatiivisuudesta, mikä on vallalla Sastamalassa. Varsinkin keskusteluseinällä. Meillä on täällä paljon hyvää ja kaunista ja todella toivon, että ihmiset oppisivat sen huomaamaan ja sitä arvostamaan! Somenegatiivisuus tuo huonoa mainosta kulovalkean tavoin. Sopii kysyä: Miksi emme saa kotikuntaamme muuttovoittoiseksi?

Mummoni on asunut kanssani nyt puolitoista vuotta. Tiedän mitä on olla ja toimia omaishoitajana. Tiedän mitä on vanhuus ja sen tuomat haasteet omaan toimintakykyyn, pystyn samaistuun siihen turhautumiseen kun asiat ei onnistukaan enää oman vajavaisuuden takia. Rankkaa ja surullista on elää vieressä kun toinen ei enää muista asioita. Kotihoito on kunnassamme hyvä ja siitä on pidettävä kiinni. Ikäihmisistä on puhuttu paljon mutta teot ovat jääneet pieniksi. Meidän tulee kuitenkin nostaa nämä ihmiset arvoonsa ja inhimilliseen elämään. Lapsilla on sentään vanhemmat mutta vanhuksella ei välttämättä ole enää ketään. On äärettömän surullista, että jotkut vainajat siunataan ikuiseen uneen ilman yhtäkään saattajaa. Ei siis ketään.

Huomasin flyerin teettämisen jälkeen langenneeni sietämättömän kapeaan näkökulmaan esteettömyydestä: onhan esteettömyys tärkeä muillekin kuin liikuntaesteisille! Tästä viisastuneena lupaan tästedes pohtia esteetöntä kuntaa myös näkö- ja kuuloesteisten kannalta. Tästä taas tuli mieleen esimerkiksi se, miten aistiyliherkät lapset pystyvät keskittymään luokattomissa kouluissa?


Liike Nytin lanseeraaminen kuntatasolle on historiallista. Me haluamme ihmisten pääsevän osallistumaan ja vaikuttamaan  päätöksentekoon kokoaikaisesti, ei vain neljän vuoden välein. Siihen meillä on välineenä Nettiparlamentti. Siihen voi jo nyt tutustua osoitteessa nettiparlamentti.liikenyt.fi Se on tarkoitus ottaa käyttöön myös kuntatasolla.

Jaa se on yö joten jatkakaamme seuraavalla sivulla ensikerralla. Öitä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti